Suomessa vihdoin! Odotellaan junaa.

Torstai 5.1.2016, matkapäivä 15/15

Nonniin! Kyllä se on mukavaa olla taas Suomessa! Tunnetta vahvistaa se, että lennolla en todellakaan voinut hyvin. Vähälaktoosinen ruoka oli karseinta paskaa mitä olen syönyt pitkään aikaan. Olen tullut siihen tulokseen, että tästä lähtien otan omat eväät lennolle. Juomat voi kuitenkin ottaa lennolta. Olo parani heti, kun kone laskeutui Helsinkiin ja pääsin lopultakin ulos. Olin aikeissa alun perin ottaa särkylääkettä pään särkyyn, mutta tarve katosi heti olon parannuttua.

Lennolla katsoin useamman elokuvan ajankuluksi ja pelasin muutamaa peliä, nukkumisesta ei tullut mitään.

Suomessa kävin ostamassa Ärrältä heti prepaid liittymän, jotta saisin puhelimen pelittämään. Täytyy käydä myöhemmin DNA:n kaupassa hakemassa uusi SIM-kortti kadonneen tilalle. Matkatavarat tulivat kuitenkin tällä kertaa liukuhihnalta.

Nyt istuskelen kohtuu tyytyväisenä lentokentän rautatieasemalla odottelemassa junaa, johon olin lipun ostanut jo useampi viikko sitten. Olin varannut itselleni pari tuntia aikaa, jotta ei joutuisi stressaamaan junaan kerkeämisestä.

Otin myös pari kuvaa täältä rautatieasemalta.

Tämä taitaa olla viimeinen blogaus tämän matkan osalta. Tällä kertaa sain kirjoitettua myös viimeisestä päivästä!

Lähtö Japanista

Torstai 5.1.2017, matkapäivä 15/15

Nyt on se päivä. Lopultakin joutuu/pääsee palaamaan takaisin Suomeen. Toisaalta se on harmillista, mutta suurimmaksi osaksi olen iloinen siitä, että pääsen takaisin Suomeen.

Rahaa täällä on kyllä kulunut ja välistä ollut lyhyitä ongelmia, kun ei ole kieltä osannut kunnolla. No niistä selvisi.

Tänään heräsin viideltä ja lähdin Kawasakin rautatieasemalle. Sieltä nousin junaan kuudelta ja sitten vaihdoin junaa Shimbashissa. Tällä junalla pääsinkin sitten aina Naritan lentokentälle asti. Saavuin lentokentälle vähän ennen kahdeksaa. Lento lähtisi vasta 11.30,  joten olin hyvissä ajoin paikalla.

Jätin laukkuni drop off tiskille ja sain Boarding Passini. Tästä sitten jonotin turvatarkastukseen vähän aikaa ja pääsin turvatarkastuksesta ongelmitta. Muistin juoda mehupullon tyhjäksi ennen sitä.

Koska minulla oli tässä vaiheessa vielä vajaa kolmisen tuntia aikaa, kiertelin lentokentän kauppoja ja kävin syömässä omuricen kokiksen kanssa. Pahin virheeni sitten valmiin benton. Omurice oli mauton ja ketsuppi kauheaa. Kokiskin maistui laimennetulle. Paikka jossa kävin oli jonkin sortin Bar & Cafe. Osaan itse tehdä paljon paremman omuricen! Tuo oli karsea esitys! No joka tapauksessa se nyt toimitti aamupalan virkaa, enkä varmaan kuole nälkään.

No tämän jälkeen siirryinkin portin 91 lähistölle kuluttamaan aikaani ennen kuin tästä pitäisi nousta lennolle. Ja nyt kirjoittaessani kello on 10.30 Japanin aikaa eli tunnin päästä on lähtö lennolla AY5812 04.30 Suomen aikaa. Tällä kertaa kone on Japan Airlinesin kone. Jos tästä lento jännityksestäkin pääsisi yli pian.

Helsinkiin minun pitäisi saapua 15.00 aikoihin ja junalla olisi tarkoitus jatkaa viiden aikoihin Tampereelle. Onnistuin hukkaamaan DNA:n sim-kortin puhelimestani, joten minun täytyy käydä hommaamassa uusi sitten Suomessa. Jos nyt hommaisi vaikka jonkin prepaid liittymän pahimpaan hätään. Kohta lähetään!

Viimeinen kokonainen päivä Japanissa

Keskiviikko 4.1.2017, matkapäivä 14/15

Aloitin päivän rauhallisesti ja menin käymään puolen päivän jälkeen Tokyo Towerissa, jossa minun oli ollut tarkoitus käydä jo aiemmin. Hyvä näköalathan siellä oli. Kaupunkia joka suunnassa. Vaikka päivä oli omasta mielestä kirkas ja selkeä, 150 m:n korkeudessa tajusin, että se oli kosteampi kuin olin kuvitellut. Valitettavasti ilman kosteuden takia, en pystynyt näkemään n. 90 km päässä olevaa Fuji vuorta. Kaupunkia ja korkeita rakennuksia taas näki.

Tokyo Towerilla oli oma postilaatikkonsa 150 m korkeudessa, josta pystyi lähettämään kirjeitä maailmalle. Tästä syystä ostin kortteja ja postimerkkejä ja pistin ne matkaan sukulaisille. Kansainvälinen postimerkki maksoi vain 70 jeniä! Eli vähän päälle 50 senttiä.

Vietettyäni tarpeeksi aikaa ylä ilmoissa menin alas ja kävin kiertelemässä Tokyo Towerin lahjatavara puoteja, mutten löytänyt mitään mitä olisin halunnut ostaa.

Tämän jälkeen päätin tehdä viimeisen kierroksen Akihabarassa (kyllä vain taas siellä), koska se oli epäilemättä edelleen mielenkiintoisin paikka.

Palasin sitten Kawasakiin ja pistin tavarani valmiiksi seuraavan päivän lähtöä varten ja suunnittelin etukäteen millä junilla lentokentälle kulkisin.

Hakonessa pyörähtäminen

Tiistai 3.1.2017, matkapäivä 13/15

Tänään päätin käydä mutkan Hakonessa.

Lähdin aamulla kymmenen aikaan liikenteeseen ja matkustin junalla Odawaraan, jossa kävin vilkaisemassa Odawaran linnaa. Siellä oli linnan pihalla matkamuiston myyntiä, samurai asusteiden vuokraus mahdollisuus ja apinoita häkissä? Niiden olot ei kyllä näyttänyt kovin kummoisilta. Vallihaudassa(?) oli isoja kaloja, joita olisi helposti saanut haavilla napattua, kun ne olivat tottuneet siihen, että turistit heittivät niille ruokaa. No, niitä tuskin on tarkoitettu pyydystettäväksi… Kaiken lisäksi ei ole mitään tietoa mitä saasteita niissäkin mahtaa olla, kun ne on kaupungin vieressä olevassa linnan vallihaudassa.

Odawarasta sitten jatkoin hakonen suuntaan paikallisjunalla. Määränpäässä sitten kävelin ja kiertelin vähän ennen kuin menin kaapelivaunuun(cable car), jolla pääsi rinnettä ylös kätevämmin. No päästyäni niin ylös kuin mahdollista kuvasin vähän maisemia ja päätin sitten mennä Hakone ropewayllä toiselle puolen Hakonea. Tarkoituksena oli nähdä Fuji vuori. No, hommahan oli niin, että kyllä olisin sinne päässyt, mutta takaisin ei olisi sitten enää päässyt samaa reittiä pitkin. Koska minulla on niin vähän kokemusta Japanin busseista, päätin ettei se kannata ja lähdin vähän pettyneenä takaisin Kawasakiin samaa reittiä kuin tulinkin. Fujivuoren näkeminen jää sitten seuraavalle kerralle… Ehkäpä kerkeäisin nähdä sen vielä Tokyo towerista huomenna, jos sää on hyvä? Ostin tosin tuliasia ennen kuin jatkoin rinnettä alas kaapelivaunulla.

Tämän jälkeen ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Kävin syömässä yhdessä purilaispaikassa ja tuhlaamassa rahaa 108 jenin sarjakuviin, joissa oli vielä päälle 20 % alennus.

Hiljaisempi päivä

Maanantai 2.1.2017, matkapäivä 12/15

Päätin tänään lepuuttaa jalkojani, koska kantapäät olivat vähän kipeät aiempien päivien kävelystä. Kävin vähän kiertämässä paikallisia kauppoja, jossa oli alet päällä ja kauhea ruuhka. Huomenna menen käymään Hakonessa. Tavoitteena on nähdä Fujivuori.

Washinomiyassa Jaakuin ja Buccehin kanssa

Sunnuntai 1.1.2017, matkapäivä 11/15

Vuosi on vaihtunut, mutta en ollut enää hereillä siihen aikaan, koska päätin pistää pään pehkuihin selventääkseni pääni. Heräsin neljältä kauheaan janoon ja totesin, että olin selvennyt. Jatkoin unia.

Aamusta sitten lähin yhdentoista aikoihin liikenteeseen ja matkasin asemalle, jossa oli tarkoitus tavata Jaakui ja Bucceh. Heidän kanssaan oli eilen ollut puhe, että mentäisiin käymään Washinomiyassa. Siellä on nimittäin vuoden eka päivä tapahtuma temppelillä ja siellä on kojuja ja muuta jännää. Koska ei ollut mitään syytä kieltäytyä totesin, että samakai tuo. Hakonen reissun voin siirtää seuraavalle päivälle. Matkakaan ei maksanut junilla kuin reippaat tuhat jeniä sinne ja toinen takaisin.

Paikan päällä näin taas, että Japanissa mikään ei ole pyhää. Anime sarja Lucky star sijoittui Washinomiyaan ja tästä syystä sen sarjan oheistuotteita oli nähtävissä paljon kojuilla. Olipa siellä yksi liikkeen ulkoseinäkin koristeltu ja mopo maalattu Lucky starin hahmoilla. Itse en ole tähän mennessä katsonut kyseistä sarjaa, koska en ole niin kiinnostunut moe sarjoista.

No kierrettiin kojuja, nähtiin siellä yksi viihdyttäjä koulutetun apinan kanssa, kierrettiin temppeliä ja palattiin sitten takaisin.

Itse päätin käydä vielä Akihabarassa (taas) ja ostin sieltä itselleni koottavan robotin pienoismallisetin (jos tarkkoja ollaan niin Mobil Suit Gundam -sarjan, Gundam Vidar). Ei maksanut kuin 1100 jeniä! Eli alle kympin euroissa. Tämän lisäksi rahaa paloi taas sarjakuviin. Kirjahyllyni eivät kohta enää kestä…

dsc00031

Kawasakissa kävin syömässä Curryä 370 jenillä! Ilman lisättyä croquettea se olisi ollut vain 300 jeniä! Aiemmassa curry paikassa sain maksaa tuplasti vastaavasta annoksesta! Japanissa voi syödä todella halvalla, jos tietää oikeat paikat.

No majoituksessa sitten tutkiskelin loottiani ja pesasin vaatteeni. Päälyvaatteisiin oli jäänyt ärsyttävä tupakan haju eilis illan ochiage-tapaamisesta, koska ravintolassa sai tupakoida ja totesin  silloin, että kaipa se on kestettävä.

Kantapäät minulla alkaa olla loppuun kulutettu, kun niihin sattuu vaikka ne painaa vain pehmeään sänkyyn. Pitää pitää ne ilmassa. Vielä muutama päivä…

Vuoden viimeinen päivä ja kolmas päivä Comiketissa

31.12.2016 Lauantai, matkapäivä 10/15

Heräsin aamulla noin 06.30 ja raahaudin sitten Tokyo Big Sightin lähistölle paikalle, missä meidän oli tarkoitus tavata ennen kuin jatkaisimme Tokyo Big Sightiin pistämään Sanmagumon pöydän kasaan. Olin vähän myöhässä (9 min), mutta en ollut viimeinen. Pääsimme circle lipuilla Comikettiin. Mukana meillä oli Yousuken antama laatikko täynnä Sanmagumon tavaraa.  Yousuke oli sanoi itse tulevansa perässä, mutta ei kerennyt ennen kuin ovet suljettiin circleläisiltä, joten hän joutui jonottamaan ja pääsi pöydälle n 1,5 h ovien avaamisen jälkeen.

Sanmagumon uusin Suomili julkaisu möi hyvin ja kun Yousuke sai paikalle loputkin aiemmin julkaistut teokset niin nekin menivät hyvin kaupaksi. Kävin myös vähän kiertelemässä pöytiä ja Comiket huipentui Uchiage tapaamiseen Youkai doujinshi  tekijöiden kanssa (tai jonkin sortin Youkai porukka joka tapauksessa). Ochiage lysti maksoi 3 500 jeniä ja sinä aikana sai syödä ja juoda niin paljon kuin jaksoi. En ole koskaan juonut ainakaan omasta mielestäni näin humalassa. Ajatus toimii, mutta aistit on viturallaan ja tuntuu siltä, että kirjoitusvirheitä on joutunut korjaamaan enemmän kuin normaalisti  blogia kirjoittaessa. Lisäksi olen tehnyt nämä kaksi viimeisintä päivitystä toinen silmä kiinni, jotta voisin keskittyä näyttöön.

dsc00012

Joka tapauksessa, koska japani ei luistanut hyvin esittely kierroksella esittelin itseni japaniksi näin: ”Olen Pesuri (nimimerkkini). Olen Sanmagumo-circlen jäsen ja suomalainen. En puhu tai ymmärrä japania.” Lopuksi vielä nostin peukun ilmaan ennen kuin istun takaisin alas saadan pienet naurut aikaiseksi. Kielimuurin takia suurimmaksi osaksi tuli  juteltua vain suomalaisten Buccehin ja Jaakuin kanssa. Alkoholia kului ja mielestäni tämä oli pahin juominki omalla kohdallani tähän mennessä. Pääsin kyllä takaisin majoitukseen ongelmitta, mutta alkoholin vaikutus oli selvä aisteissa. No, eiköhän sitä huomenna ole kunnossa. Katson, jos jotain mielen kiintoisia kuvia tai muuta lisättävää olisi vielä huomena.

Hyvää Uutta vuotta!